7. heinäkuuta 2022, New York – Merkittävä inflaatiovauhti on ajanut 71 miljoonaa ihmistä köyhyyteen kehittyvissä maissa kolmen kuukauden aikana maaliskuun 2022 jälkeen, varoittaa YK:n kehitysohjelma UNDP tänään julkaistussa raportissa.

Kehittyvät maat, jotka kamppailevat ehtyneiden talouden varantojen, korkean valtionvelan sekä globaalien rahoitusmarkkinoiden nousevien korkojen kanssa, kohtaavat haasteita, joita ei voida ratkaista ilman kansainvälisen yhteisön kiireellistä huomiota.

Tutkimus 159 kehittyvästä maasta osoittaa, että keskeisten hyödykkeiden hintatasojen nousulla on jo nyt välittömiä ja tuhoisia vaikutuksia köyhimpiin kotitalouksiin. UNDP:n arvion mukaan tämä näkyy etenkin Balkanilla, Kaspianmeren alueen maissa ja Saharan eteläpuolisessa Afrikassa (erityisesti Sahelin alueella).

Raportti tarkastelee lähemmin YK:n pääsihteerin Global Crisis Response Group:in kahden muistion arvioita Ukrainan sodan heijastusvaikutuksista.

"Ennennäkemättömät hinnannousut tarkoittavat, että monella ihmisellä ympäri maailmaa ei ole varaa enää tänään ostaa sitä ruokaa, johon heillä oli varaa eilen", sanoo UNDP:n pääjohtaja Achim Steiner. "Tämä elinkustannuskriisi ajaa miljoonat ihmiset köyhyyteen ja nälänhätään hetkessä, ja sen myötä lisääntyvien yhteiskunnallisten levottomuuksien uhka kasvaa päivä päivältä."

Erityisesti köyhemmissä maissa olevat päättäjät, joiden on vastattava elinkustannuskriisiin, joutuvat vaikeiden valintojen eteen. Merkittävän lyhytaikaisen avun tarjoaminen köyhille ja haavoittuvassa asemassa oleville kotitalouksille on haasteellista hetkellä, jolloin useimmat kehittyvät maat kamppailevat supistuvan taloudellisen liikkumavaran ja kasvavan velan kanssa.

“Erot globaalissa taloudessa ovat kasvamassa hälyttävän suuriksi. Kehittyvät maat uhkaavat jäädä jälkeen kehityksestä niiden kamppaillessa COVID-19 pandemian, musertavien velkatasojen ja nyt kiihtyvän ruoka- ja energiakriisin kanssa”, sanoo Steiner. “Kansainväliset toimet voivat kuitenkin estää tämän taloudellisen noidankehän, pelastaen ihmishenkiä ja toimeentuloja. Tarvitsemme velkahelpotustoimenpiteitä, toimia kansainvälisten toimitusketjujen tukemiseksi sekä koordinoituja toimia sen varmistamiseksi, että maailman syrjäytyneimmätkin yhteisöt saavat kohtuuhintaista ruokaa ja energiaa.” 

Raportissa todetaan, että kohdennetut käteissiirrot ovat oikeudenmukaisempia ja kustannustehokkaampia kuin yleiset tuet.

"Vaikka yleiset energiatuet voivat auttaa lyhyellä aikavälillä, ne lisäävät epätasa-arvoa pitkällä tähtäimellä, pahentavat entisestään ilmastokriisiä eivätkä vaimenna elinkustannusten nousun välitöntä iskua yhtä merkittävästi kuin kohdennetut käteissiirrot", sanoo raportin kirjoittaja George Gray Molina, UNDP:n strategisten politiikkatoimien johtaja. "Ne tarjoavat jonkin verran välitöntä helpotusta, mutta voivat aiheuttaa pahempia ongelmia ajan myötä."

Raportti osoittaa, että energiatuet hyödyttävät suhteettomasti varakkaampia ihmisiä. Käteissiirrot menevät taas enimmäkseen köyhimmälle 40 %:lle väestöstä.

"Käteisavustuksilla on laajoja positiivisia vaikutuksia ruokien ja polttoaineiden merkittävistä hinnankorotuksista kärsiville ihmisille", Molina sanoo. ”Mallinnuksemme osoittaa, että erittäin vaatimattomillakin käteissiirroilla voi olla dramaattisia ja vakauttavia vaikutuksia köyhimpien ja haavoittuvimpien asemaan tässä kriisissä. Tiedämme COVID-19-pandemiasta oppineina, että globaalin yhteisön on tuettava kehittyviä maita, jotta niillä on liikkumavaraa näiden järjestelmien rahoittamiseen.

Kriisin pahimmat vaikutukset kaikilla köyhyysrajoilla näkyvät eniten Armeniassa ja Uzbekistanissa Keski-Aasiassa; Burkina Fasossa, Ghanassa, Keniassa, Ruandassa ja Sudanissa Saharan eteläpuolisessa Afrikassa; Haitissa Latinalaisessa Amerikassa; ja Pakistanissa ja Sri Lankassa Etelä-Aasiassa. Etiopiassa, Malissa, Nigeriassa, Sierra Leonessa, Tansaniassa ja Jemenissä vaikutukset voivat olla erityisen kovat alimmilla köyhyysrajoilla, kun taas Albaniassa, Kirgisiassa, Moldovassa, Mongoliassa ja Tadžikistanissa vaikutukset voivat olla voimakkaimmat.